Päivitykset 21.2.2010
JÄÄKARHUT LIIKKUVAT JA LIIKUTTAVAT!
Kuusijärven Jääkarhujen MM-matkalla uitiin ja lomailtiin Sloveniassa
Avantouinnin MM-kisat pidettiin Slovenian Bledissä 22.-24.1.2010. Kisoissa oli eniten lajeja mitä koskaan aikaisemmin. Tavanomaisten rintauintimatkojen lisäksi oli useita vapaauintimatkoja sekä endurans-uinti järven yli (450 m). Lisäksi oli useita matkoja viestiuimareille sekä rintauinnissa että vapaauinnissa. Oli myös matkoja sellaisille uimareille, jotka eivät halunneet uinnistaan ajan ottoa. Sen sarjan nimi on Norppasarja Suomessa. Lisäksi oli sarja kastautujille eli pingviineille, kuten aina on ollutkin. Siihen voivat osallistua ne, jotka haluavat vain kastautua kylmässä vedessä. Osallistujia oli siihenkin sarjaan useita kymmeniä. Kuusijärven Jääkarhuista siihen myös osallistui useita matkalaisia. Yhteishenki on hyvä ja kaikkia kannustetaan.
Jääkarhut eivät ole pelkästään avantouintia kilpailumielessä harrastava seura, vaan meille kuuluu paljon avannosta muuten vaan nauttivia jäseniä ja sellaisia jäseniä, jotka haluavat osallistua iloisiin ja monipuolisiin retkiimme ja matkoillemme.
Kilpailuista tuli tulosta kiitettävästi, yhteensä 14 mitalia.
Miesten sarjoista saatiin yhteensä 8 mitalia, joista 5 kultaista, 2 hopeista ja 1 pronssi.
Niitä voittivat Risto Blomberg, Matti Julkunen, Reijo Lehtonen, Janne Skogster ja Tapio Makkonen. Lisäksi tuli useita A- tai B-finaalisijoja.
Naiset saivat yhteensä 6 mitalia, joista 2 kultaista 2 hopeista ja 2 pronssia. Mitalistit olivat Pirjo Lehtonen, Eila Harju ja Marketta Lyytikäinen. Naisille tuli lisäksi monta A- tai B finaalisijaa ja monet paransivat aikojaan. Kastautujat hoitivat osansa tyylikkäästi ja nousivat iloisina vedestä kun olivat saavuttaneet rohkeuden käydä kylmässä vedessä.
Matkalla oli monipuolista ohjelmaa. Itse kilpailutapahtuma oli jo mielenkiintoinen seurattava kun eri maiden joukkueet ja huutosakit ottivat mittaa toisistaan ja tapailivat aikaisemmista kisoista tuttuja avantouimareita. Gaalailta oli tosi upea ja ruoka oli hyvää.
Musiikki innosti tanssimaan muutenkin reippaita matkalaisia. Monille tuli kotiin viemisiä arpajaisista.
Bledin kaupunki oli satsannut kisoihin kun olivat laittaneet kisapaikat kuntoon. Itse pormestari oli jakamassa palkintoja ja häneltä riitti virtaa gaalaillassa tanssittaa myös Kuusijärven Jääkarhujen ladyjä.
Kilpailuista matkasimme kylpylään ja retkille
Kilpailutapahtumien jälkeen jatkoimme matkaa Slovenian pääkaupunki Lubljanan kautta Portoroziin, jossa majoituimme kylpylähotelli Rivieraan Adrianmeren rannalle. Siellä oli monipuolista tarjontaa aina rentouttavista kylvyistä ja hieronnoista joka-aamuiseen uintiin kylmässä meressä. Paikalliset asukkaat olivat ihmeissään kun jo ennen auringon nousua Jääkarhut ja suurin osa bussimme muiden avantouintiseurojen matkalaisista säntäsivät mereen uimaan.
Viikon aikana kävimme retkillä historiallisissa lähikaupungeissa sekä Italian puolella Venetsiassa, jota sanotaan myös rakkauden kaupungiksi. Kroatiaan tutustuttiin kokopäiväretkellä ja päätepisteessä, paikallisen maanviljelijän kotona, vietimme rentouttavan iltapäivän syömällä paikallisia herkkuja ja nauttimalla talon viinejä sekä tanssimalla ja kuuntelemalla paikallisia lauluja haitarinsoiton säestyksellä.
Paluumatkan teimme Portorozista MÜNHENiin monen maantietunnelin läpi. Niistä pisin oli 8 km. Alpit olivat jo sinänsä nähtävyys. Retkellämme kävimme Sloveniassa, Itävallassa, Italiassa, Saksassa, Kroatiassa. Näimme paljon Alppien maita ja erilaista rakennustyylejä sekä mahtavia lumisia laskettelurinteitä ja vanhoja linnoja.
Matkaoppaamme oli nähnyt paljon vaivaa ja sen vuoksi meille kerrottiin elävästi paikkojen historiaa ja kaikkea mielenkiintoista asukkaiden elämästä. Monet kirkotkin tulivat tutuiksi.
Matkan aikana saimme uusia ystäviä saman harrastuksen parista. Onnistuneesta matkasta riittää muistelemista pitkäksi aikaa. Kiitos kaikille!
Kirsti Suniala
MITÄ MIELEEMME JÄI Slovenian reissulta!
Tietysti jäi oppaamme Pirjo, joka vakaumuksen kirkkaalla rintaäänellä
kertoi kaiken. Olihan hän kulkenut `maan halki etelästä pohjoiseen`
lukemattomat kerrat. Ukot bussissa kyselivät monenlaisia asioita, mutta
eivät saaneet Pirjoa lankaan tietämättömyydestä. Eikä varmaan kukaan tiedä
Piranin parvekkeen odottavan rakastajattaren nimeä, kun ei tiennyt
Pirjokaan!
Olisi voinut meiltä jäädä jokunen kilpailu tai palkintojen jako kokematta
ilman Pirjoa. Joiltakin muilta jäi, koska järjestäjät muuttivat
aikatauluja varsin nopeaan tahtiin. Kukapa niitä sloveniankielisiä
kuulutuksia olisi ymmärtänyt. Eipä silti, itse kisa-aikataulu meni
hienosti läpi, ja meillä oli myös suomenkieltä aika hyvin taitava
kuuluttaja.
Bled ei näyttänyt meille ihan parhaita puoliaan. Aurinko nimittäin pysyi
sisukkaasti pilvessä, vaikka kuulemma päivää ennen tuloamme oli paistaa
räkittänyt kirkkaalta taivaalta. Menomatkalla Itävallassa se sentään
loisti lumisilla huipuilla. Kisajärvikään ei ollut jäässä. Kauniin harmaa
sen kaksiasteinen kirkas vesi kuitenkin oli. Luminen maisema ja hiljalleen
leijuvat hiutaleet loivat upeat puitteet kisoille. Kelpasi aikanaan
Titonkin niissä maisemissa nautiskella Belvederessään.
Mitalisaaliimme oli mahtava. Muilla ryhmillä ei varmastikaan ollut yhtä
painavaa saalista. Oli ihan pakko laittaa bussin renkaisiin vähän lisää
painetta. Saattoi se tietysti johtua runsaista hotelliaamiaisistakin.
Puoliin päiviin asti oli nahka piukeana aamupalan jälkeen.
Kisojen nuorimmissa sarjoissa oli tosi paljon ulkomaalaista väkeä
erityisesti vapaauinnissa. Oli venäläisiä, saksalaisia, italialaisia,
brittejä ja monia muita. Pelkästään suomalaiset siis eivät siis ole
avantohulluja. Ehkä nuorten rynnistys osoittaa, että talviuinti on todella
kilpailemistakin hauskuuden lisäksi. Ettei tarvitse luulla, että kisan
voittaa se, joka viipyy kauimmin vedessä hullunkurinen hattu päässä.
Hurjin kilpailu oli endurance-uinti, jossa tultiin 450 metriä järven
poikki. Nopein käytti aikaa vain kahdeksan minuuttia, hitain yli
kaksikymmentä, ja tuli silti hengissä maaliin. Vaan meidän Kikka pani
paremmaksi, suoritti tyylipuhtaan endurance-pulahduksen ja olisi
pulahtamassa kenties vieläkin, ellei apu olisi tullut ylhäältä!
Kylmin asia näissä kisoissa ei kuitenkaan ollut uinti, vaan mitalien jaon
odottelu hangessa seisoskellen. Kyllä siinä hiukkasen tarvittiin
kuhano-viiniä, että sormet ja varpaat lämpisivät.
Matkalla opittiin paljon uutta. Esimerkiksi miksi avantokisoja
järjestetään. No tietysti siksi, että saadaan hullut numerojärjestykseen.
Ja sekin, miksi Paratiisin Eeva hankasi kivellä viikunanlehteä. Sanoi
silittävänsä Aatamin kalsareita. Tämä juttu irtosi Pirjolta, kun Piranin
rannassa yhteen puuhun oli jäänyt viikunoita.
Kuvatkoon nuo kaksi juttua sitä, miten hauskaa meillä keskenämme oli. Vaan
kai meillekin vähän naureskeltiin omituisten tapojen takia. Seuraavan
pätkän voi vaikka laulaa tunnetulla nuotilla:
Portorozin kansa
katsoo kauhuissansa
kun Suomi-neidot uikkareissaan mereen sipsuttaa
Varhaisaamun hämärissä
Olle-poika bikinissä
kadun yli hotellille taas palajaa
Käytiin todella joka aamu kokemassa Adrian aallot. Eihän meri avantoa
vastaa, mutta aamuista elämäntapaa se kyllä tukee.
Venetsia, rakkauden kaupunki pelotti erityisesti Ollea, kun jokaisen
sillan alla piti pussata gondolissa. Montakohan pusua tuli, Puputeille
ainakin paljon, koska siltoja kyllä riitti. Siellä muuten paistoi aurinko,
todellinen etelän loma siis. Matkalla vaan myrskytuuli heilutti bussia
hurjasti. Muutamia teitäkin oli jouduttu sulkemaan. Että se näistä etelän
rantalomista!
Vaan mikä meillä oli ollessa. Omavaraista sakkia joka tavalla, kun oli
lääkärit ja hammaslääkäri ja kätilökin omasta takaa. Olisi kai Saaralta
kuitenkin päässyt röhönauru, jos viimemainittua olisi joukossamme
tarvittu.
Eipä lomapäivienkään aikana kilpailutta jouduttu olemaan, ja siitähän
sukeutuikin todellinen maaottelu yhden suomalaisen ja viiden
slovenialaisen välille. Melkein oltiin jo hattujen siirtelyssä voitolla,
mutta onneksi Matti älysi olla isännille kohtelias, kun oli enää
taistelupari jäljellä. Ei kuulemma tullut edes käsi kipeäksi, vaikka
siirtelyn vauhti oli melkoinen.
Jääkarhut ottivat meidät `vierasnallet` tosi lämpimästi suureen
karvaiseen syliinsä! Samaa sakkia tunsimme olevamme, ja siispä
kiitollisina näitä päiviä tällä tavoin muistelivat viiden kullan
supersistersit Anja ja Tuula. /Anja Selenius ja Tuula Koskivirta
Jääkarhujen Sputnik-Sauvakävely jatkuu...
SUNNUNTAISIN, YMPÄRI VUODEN
Lähtö: Kuusijärven Ulkoilualueen pääoven edestä klo 15:00
Marraskuu - Helmikuu jo klo 14:00.
Taivaallisen terveellistä liikuntaa Sipoon-korpea kiertäen jo vuodesta 2004.
Erivauhtiset ryhmät ovat sallittuja, on hidasta ja on nopeaa menoa.
Kelin mukainen vaatetus, sauvat ja tankkauspullo (vesi/mehu) mukaan.
Sauvakävely- ja terveysliikuntaneuvontaa annetaan matkan varrella halukkaille.
Kesto on n. 1-2 h.
Rajaton huumorintaju tai korvatulpat ovat pakolliset.
Tule omaehtoisen, mutta ohjatun sauvakävelyn pariin ja ota mukaan myös vaikka avec, jos haluat. Jokainen ulkoilee omalla vastullaan.
Tapahtuma on kaikille täysin ilmainen!
Kutsu: Sputnik-Sauvakävely
Lisätiedot:
Markku Taipale, mob. 040 749 7026